Heijastuksia pimeän hämärään - Katariina Kolehmainen & Santeri Rautiainen
Esteetön
10€
Sellisti Katariina Kolehmaisen ja kitaristi Santeri Rautiaisen konsertissa kokonaisvaltainen romanttinen ilmaisu altistaa kuulijan niin musiikin kuulaimmille nyansseille kuin mahtipontiselle ilmaisuvoimalle. Schubertin, Brahmsin sekä Burgmüllerin teokset sisältävät vetoavia yksityiskohtia sekä kookkaita muotoja, tuoreiden sovitusten muodossa. Konserttiohjelman musiikki on ennenkaikkea maalaavaa, jokaisen kokijan subjektiivista mielikuvitusta hyödyntävää. Kuulijan ajatukset ovat tervetulleita vaeltamaan ja harhailemaan, ohjelman perimmäinen tarkoitus ei ole huomion pakonomaisessa vangitsemisessa. Läsnäolollaan yleisön jäsen on tapahtuman tekijä muusikoiden rinnalla, keskittyneisyyden ei tarvitse merkitä vakavuutta.
Katariina Kolehmainen on sulkavalaislähtöinen sellisti ja musiikkipedagogi. Musiikkipedagogiksi hän valmistui Turun Taideakatemiasta vuonna 2018 missä hän opiskeli Erkki Lahesmaan selloluokalla. Tällä hetkellä hän asuu ja toimii freelancerinä Tukholmassa ja viimeistelee opintojaan Tukholman Kuninkaallisen Korkeakoulun orkesterimaisterissa opettajinaan Kati Raitinen ja Johannes Rostamo. Muita tärkeitä opettajia opiskelujen varrella ovat olleet Torleif Thedeen, Andreas Brantelid, Ola Karlsson ja Liv Opdal.
Orkesterimuusikkona Katariina on saanut esiintyä mm. Ruotsin radion sinfoniaorkesterissa, Norrköpingin sinfoniaorkesterissa, Tukholman Kuninkaallisessa Oopperassa, Baltic Sea Philharmonicissa, Sinfonietta Ariadnessa, Vaasan kaupunginorkesterissa ja Jyväskylä Sinfoniettassa.
Katariinan suurin rakkaus on soittaa kamarimusiikkia ystävien kanssa. Sello-pianoduo Duo Kolehmainen & Levander on esiintynyt viime vuosina ahkerasti ympäri Tukholmaa ja taas Suomen puolella Katariina on saanut musisoida ja nauttia Lumo Ensemblen jousikvartettikeikoilla. Selloyhtye Cello Spirituals on tuonut paljon esiintymismahdollisuuksia Etelä-Savosta aina Pohjanmaalle saakka.
Katariinan muusikkoutta ja työtä ovat tukeneet Kungliga Musikaliska Akademien, Taiteen edistämiskeskus ja Suomen Kulttuurirahasto.
Muusikko Santeri Rautiainen vaalii työssään erityisesti innostumisen ja kiinnostumisen tunteita. Pohjimmiltaan Rautiainen on älyllisten prosessien parissa viihtyvä taiteilija, nykyhetkessä häntä kiehtoo kuitenkin enemmän kyky kokea kuin ymmärtää, mikä on tärkeä väylä tyylien välisten erojen kartoittamiseen musiikissa. Tärkeinä vaikutteina omien tulkintojen synnyttämisessä toimivat meditatiivisuus sekä oman vastaanottokyvyn haastaminen. Taiteellisen ajattelun päämääränä on olla ajattelematta sitä, minkä jo tietää.
Sukupolvensa suomalaisista kitaristeista Rautiainen on ahkerimpia konsertoijia. Kotimaassa hän on esiintynyt laajoilla soolokiertueilla kautta maan, lisäksi hän on konsertoinut eri puolilla Eurooppaa. Rautiaisen laaja ohjelmisto sisältää musiikkia 1500- luvun kielisoitinteoksista tämän päivän sävellyksiin. Hän pyrkii kartoittamaan kitaraohjelmiston vähemmälle huomiolle jääneitä mestariteoksia, sekä tuomaan uusia sovituksia soittimen ohjelmistoon. Klassisen kitaransoiton ohessa Rautiainen kartoittaa myös elektronisen ilmaisun mahdollisuuksia erikoisrakenteisella sähkökitaralla, joka on syntynyt yhteistyössä soitinrakentaja Philipp Neumannin kanssa. Tulevaisuuden haaveena on myös thereminin haltuunotto.
Rautiaisen soittoa on kuultu muun muuassa Suvisoitto-, Kamarikesä-, ja What Ever Works- tapahtumissa. Yhtyeitä joiden kanssa hän on työskennellyt ovat esimerkiksi Kamariorkesteri Avanti!-, Uusinta- yhtye, NYKY- ensemble sekä Kaunasin kaupunginorkesteri. Hänen työskentelyään ovat tukeneet Jenny ja Antti Wihurin rahasto, Taiteen edistämiskeskus, Musiikin edistämissäätiö, Suomen Kulttuurirahasto sekä Helsingin kaupunki. Ystäviensä kanssa Rautiainen työskentelee uutta musiikkia esiintuovassa Kitara Nova- yhdistyksessä.
Rautiainen on opiskellut musiikkia monipuolisesti valmistuen maisteriksi Taideyliopiston Sibelius-Akatemialta, Alicanten yliopistolta sekä Maastrichtin konservatoriolta. Lisäksi hänelle on myönnetty Diploma di Merito Sienan kesäakatemiasta. Soitto-opintojen lisäksi hän on opiskellut Taideyliopiston sekä Cirkon järjestämässä Taiteellisen Ajattelun Akatemiassa. Tärkeimpiä opettajia ovat olleet Ismo Eskelinen, Carlo Marchione, Otto Tolonen, Jüdicael Perroy, Oscar Ghiglia ja Andrew Lawrence-King.
Musiikin ohessa Rautiainen nauttii elokuvista, minimalismista sekä kahvista.
J.F.F. Burgmüller (1806-1874): Kolme nokturnoa sellolle ja kitaralle
Andantino
Adagio cantabile
Allegro moderato
Franz Schubert (1797-1828): Arpeggione-sonaatti D. 821
Allegro moderato
Adagio
Allegretto
Johannes Brahms (1833-1897): Kuusi liediä (sovittanut sellolle ja kitaralle S. Rautiainen)
Muss es eine Trennung geben op. 33 No. 12
Herbstgefühl op. 48 No. 7
Nachtigall op. 97 No. 1
Ständchen op. 14 No. 7
Heimweh II op. 63 No. 8
Lerchengesang op. 70 No. 2
Saksalainen Johann Friedrich Franz Burgmüller tuli tunnetuksi erityisesti pianopedagogina sekä pedagogisen kirjallisuuden säveltäjänä. Uransa pääosin Ranskassa tehneen Burgmüllerin romanttista tyyliä ei voi moittia liian raskaaksi tai paatokselliseksi, sen sijaan leikkisyys ja keveys ovat kantavia tekijöitä myös kolmessa nokturnossa sellolle ja kitaralle. Ei tiedetä soittiko säveltäjä itse kitaraa, mutta 1800- luvun alkupuolella soitin nousi suureen suosioon ympäri Eurooppaa. On myös mahdollista että teos on osoitettu myös amatöörikitaristina kunnostautuneelle aateliselle.
"Onko olemassa hilpeää musiikkia? Ei ainakaan minun tietääkseni", Franz Schubertin kerrotaan lausuneen. Arpeggione-sonaatti on musiikkia 27-vuotiaan Schubertin kynästä: tässä vaiheessa säveltäjä oli jo mitä ilmeisimmin sairastunut syfilikseen, johon hän neljän vuoden päästä menehtyi. Schubert omisti sonaatin ystävälleen Vincenz Schusterille, joka hallitsi sellon ja kitaran rakenteita yhdistävän arpeggione- soittimen. Arpeggionen taitamisen lisäksi Schuster oli myös virtuoottinen kitaristi. Näin ollen hän edusti epäonnekkaasti kahta soitinta, jotka romantiikan jatkuessa unohtuivat musiikin uusien innovaatioiden alle.
Sonaatin ensimmäinen osa tuntuu ennakoivan kuolemansairaan säveltäjän lohduttomuutta sekä epätietoisuutta, kysymyksiä jotka eivät jätä rauhaan. Toinen osa on kuin hyvitystä koetusta tuskasta ja sen prosessoinnista: sävellyksen lyhyin osa sisältää musiikkia joka lyyrisessä kauneudessaan on enemmän kuin tarpeeksi, silti sitä on liian vähän. Kolmas osa liikkuu Schubertin yhteydessä usein mainitun ”traagisen duurin” ympärillä: naiivin positiivisuuden ohessa myös turha vakavuus karisee pois.
Schubert ei elämänsä aikana nauttinut suurta julkista mielenkiintoa tai arvostusta työtään kohtaan, mutta 1800- luvun edetessä Johannes Brahms kuului niihin, jotka ihailivat ja toivat esiin hänen perintöään. Brahms kunnostautui itsekin lied- kirjallisuuden saralla säveltämällä noin 200 laulua. Huolimatta Brahmsin mahtipontisemmasta tyylistä ja tuhdimmasta tekstuurista, osa tämän kokoelman liedeistä toimii hämmästyttävästi kitaran kanssa myös alkuperäisissä sävellajeissaan. Siinä missä sello ottaa luontevasti ihmisäänen paikan, myös kitara tuo persoonallisen lisän Brahmsin intiimiyteen ja sävykkyyteen.
Liput 10 €